Remonttipartio hommissa ja ompeluksia

Meillä alkoi vessaremontti. Kaikki purettiin ja kannettiin kaatiskuormaan. Sotku oli hirveä, ei olisi kyllä etukäteen arvannut, millainen The Projekti tästä tulee. Tammikuun eka viikolla vessassa näytti tältä:

 Nyt näyttää jo paremmalta, lattialla on jo laatat ja seinien laatoitus alkaa huomenna. Kaapistot on hommattu IKEAsta ja odottavat kokoamista. Hieno tulee, kunhan saadaan valmista.

Tämä ponikangas odotti syksystä asti inspiraatiota. Sitten siitä syntyi alusasusetti; paita, pikkarit ja kalsarit. Pikkareiden kaava on Ottobren Dumbo-alushousut. Kaava on tosi hyvä, vaikka se näyttää lehdessä liian isolta tai siis korkealta. Mataloitin noin sentin pöksyjä, ja tuli just sopivat kohta neljävuotiaalle. Tyttö on ikionnellinen! 

 Lahkeensuut käänsin peittarilla. Tuli kivan siistit, eivätkä kiristä ollenkaan.

Vielä sovituskuvaa pikkuveljen kanssa. Pikkuveljellä on päällään Hurmuri-huppari, joka näkyy tarkemmin seuraavassa kuvassa. 

 Kangas on Verson puodin Hurmuri-kissaa. Poika ihastui kissoihin tosi paljon. Minusta kangas näyttikin kotona vähän turhan retrokilta, joten otin huppariin noita muita värejä kaveriksi ja jätin oranssin ja ruskean vähemmälle. Tuli mielestäni ihan raikas näin.

 Hihoissa on mustaa joustofroteeta, hihansuussa peittarilla vedetty vähän leveämpi ommel. Tai siis peittarin "nurja" ommel.

Hupussa on mustavalkoinen trikoo. Vuoritin vain hupun, kun poika on niin lämminverinen, eikä kaipaa paksuja paitoja.

Mukavia keväänaloitustalvipäiviä!

Vuoden aloituksen ompeluksia

Vuosi on pyörähtänyt mukavasti käyntiin porukan sairastellessa. On heräilty yöllä ja nukuttu päivällä, välillä myös yöllä. Mutta kevättä kohti mennään! Ompeluksiakin on valmistunut.

Krokotiilihuppari kokoa 98, kangas on Muru-neulosta. Taskut neuloin itse kaksinkertaisesta puuvillalangasta. Lanka kestää 60 asteen pesun, niin kuin hupparikin. Sovituskuva on hieman vauhdikas, kun kaksivuotias esittää hyppyä!

Tässä vielä kokonaiskuva hupparista. Vetoketjun kanssa taiteilin pitkään, apua kysyin tietysti vasta sitten kun vetskari oli jo kiinni. Mutta ensikerralla sitten! 

 Kaksivuotias esittelee isonsiskon mekkoa. "Minä näytän!"

 Tein eka kertaa pallohelmaisen mekon. Ei ollutkaan vaikea, vaikka olin niin kuvitellut. Sisällä on vuorena valkoinen trikoo. Metsolan Waterlily on hommattu Kangashamstereista. Onnenpäivä kun sain sen, kiitos vain myyjälle, jonka nimeä en muista!

Sovitusta, pikkuveli mukana. Mekon koko 100 cm. Kaavat omat, eli pohjana 100 cm peruspaita, jota levensin helmasta. 

Ja vielä isosiskolle huppari Kvk:n Apilafroteesta. Jotenkin tuo vetskari vaatii vielä harjoittelua!

Mitäs jos herättäisin henkiin

tämän blogini, joka on uinunut pari vuotta Ruususen unta? Ompeluksia kuitenkin syntyy tiuhaan tahtiin, niin voisihan niitä jakaa ja tallentaa tänne. Vaikka näin uuden vuoden lupauksena yritän päivittää hieman useammin kuin ennen. :-)

Tässä pari uutta valmistunutta ompelusta syksyltä:

Onnellinen pikkumies uudessa yöpuvussaan.

Tuo yökkärin robottikangas on osoittautunut laadukkaaksi; ei nyppyynny ja nukkaannu, vaikka on pesty useammman kerran. Taitaa olla tällä hetkellä tarjouksessa www.fabriina.fi .

Kolmevuotiaan mekko.

Kolmevuotiaalle tein mekon Kankaiden yönä hommatusta Peuratrikoosta. Mekko on mieluisa, sitä pestään ja pidetään, pestään ja pidetään. Malli on OB 6/2012, pikkutytön mekko, jossa koot loppuivat jo 92 cm. Suurentelin hieman sitä ja tästä tulikin kokoa 98 cm.

Merinovillaa

Ompelukset ovat viime aikoina keskittyneet merinovillan silppuamiseen ja kasaamiseen. Talon mies tilasi itselleen merinovillakerrastoja peräti kaksi kappaletta. Niissä menikin pieni tovi ommellessa. Ruskea merinovilla on Kangastukusta ja vihreä Myllymuksuilta. Äkkiseltään vaikuttaa ihan samalta tavaralta.

Kalsonkiosastolle tein kolmet samanlaiset kalsongit. Ohje on ollut vuonna 2003 SuuriKäsityö-lehdessä, josta olen sen kopioinut ja ennenkin kalsonkeja valmistanut. Ne edeltävät olivat vain marimekon trikoota ja ovat kirvoittaneet monta hilpeää kommenttia pelikavereilta. Urhoollisesti talon mies on niitä kuitenkin pitänyt, ja ilmoittanut, että kalsongit ovat vaimon rakkaudella tekemät, siksi niitä on niin mukava pitää. =)

Vasemmanpuolensen mullikkakangas ovat jo pari vuotta kaapissa inspiraatiota odotellut ja muuntui nyt huumorikalsongeiksi. Kangas on Myllymuksujen bambukangasta.

Kypärämyssyjä valmistui myös pari kappaletta. Kokoluokka on aikuiselle miehelle, suurennettu vain vanhasta pienten kaavasta. Lisäksi tein tuon "putken", joka käy kaulurista ja hatusta, aina tarpeen mukaan. Kyllä näiden pitäisi pitää kylmä loitolla reilun viikon hiihtovaelluksella lapin erämaassa!

Kiireitä pukkaa

niin, että en ehdi tätä blogia päivittämään haluamallani tavalla. Mutta toiveissa on, että joskus tämä eläisi enemmän reaaliajassa!

Tammikuussa kuitenkin vietin UFO-kuukautta. Valmiiksi tuli ainakin pari vuotta nurkissa pyörinyt poolopaita jostain Novitan pörröisestä langasta... Paita oli kainaloissa asti menossa, ja sain sen puikoteltua loppuun. Kympin puikoilla se tulikin sitten loppujen lopuksi yllättävän nopeasti. Kuvaa en älynnyt ottaa...

Ompeluksista valmistui takki, vasta vuoden pöydällä odottanut. Malli on ottobre woman -lehdestä vuoden takaa. Ihanan näköinen lehdessä. Tiesin, että ottobre-mallit ovat yleensä minulle liian lyhyitä ja leveitä, ja ennakkoon jo kavensin ja pidensin takkia... No miten kävi, arvaatte varmaan; takki oli kuitenkin liian lyhyt hihoista, leveä vartalosta ja hartioista liian pieni. Jaa että suututtaako? No arvaa vaan! En tiedä vielä mitä tälle tekisi, pitää varmaan yrittää myydä pois..

Nappienkin kanssa sohlasin oikein urakalla. Kävin ostamassa tarvittavan määrän, ja kun tuli kiinnittämisen aika, niitähän oli kaksi liian vähän. Äkämystyneenä menin takaisin kauppaan, ja sain kaksi nappia lisää. No, eihän mennyt kuin pari viikkoa, niin kaksi nappia löytyi ompelulaatikon kätköistä. Ne kiikutin nolona takaisin kauppaan! Muita UFOja valmistui ainakin tämä paita, jonka kaulus on ollut teon alla muutaman kuukauden..

Peruspaita kaikin puolin, mutta tosi mukava käytössä. Kaulus on hätävara, kun eka viritys meni pieleen. Mutta ekaluokkalainen tykkää tällaisesta joulupukkivärityksestä!

Hiljaista on ollut

täällä blogipuolella. Kotona sitten kaikkea muuta! Päivityshitauteen on oikeastaan kaksi syytä; isänpäivän aamuna syntynyt potra poika sekä joulu. Poika pitää kiireisenä kotosalla, ylimääräistä ompeluaikaa ei ihan hirveästi ole... Joulu taas tuo salaisuudet tullessaan; kaikki mitä olen saanut ommeltua on menossa joulupukin konttiin... Niitä ei taas oikein voi täällä julkaista! Mutta julkaistaan sentään yksi kuva tulokkaasta:

Tässä söpöliini on reilun viikon ikäinen. Nyt ikää on jo reilu neljä viikkoa.

Koolailua...

Innostuin kokeilemaan Kool aid-värejä, kun löysin kirpparilta pussukan epämääräisiä villalankoja. Lisäksi ostin valkoisen ja vaaleanharmaan seiskaveikan. Sain jo keväällä Toronton tuliaisena näitä väripusseja, mutta nyt vasta tuli inspiraatio kokeilla. Syksyisiltä Vanhan sataman messuilta ostin vielä pari pussia lisää eri värejä. Ilun koolausoppaasta katselin vielä varmistuksia, ja eikun hommiin. Tuloksia näkyy tässä:

Mangonkeltaista väriä, lankoina valkoinen ja vaaleanharmaa seiskaveikka. Tuo vaaleanharmaa-pohjainen oli aluksi aika "hassun" väristä =), mutta sitten kun koolasin muitakin värejä, niin se menee ihan hyvin muiden harmaapohjaisten kanssa, vaikka kuviovärinä.

Tässä on värinä violetti, ja lankoina niitä kirppiseriä. Tuli ihanasti erisävyisiä. Näistä olen tosi onnellinen!

Vielä sinisiä. Näistä sävyistä en itse pidä ihan hirveästi, mutta menevät varmasti muiden joukossa.

Vihreitä väripusseja minulla on todella paljon. Tästä satsista pidän paljon, koska pohjalankoina oli taas kirppislankoja, ja sävyjä tuli todella mukavasti erilaisia.

Koolailin vielä muitakin värejä; kirsikkaa, toista sinistä, kirsikka-mangosekoitusta ja useamman satsin vihreää. Niistä en enää muistanut ottaa kuvia. =/ Mutta kunhan saan valmista näistä jotain, laitan lisää kuvia.

Lasten mielestä värjäys oli kuin taikomista! (Oli se kyllä minustakin! ) Kun laittaa väriliemeen "värittömiä" lankoja, ja keittää pari minuuttia, on väri siirtynyt lankoihin ja liemi on kirkasta!

Langat tuoksuvat ihana karkkimaisilta, neuloessakin tuoksuu mukavasti. Lähinnä kauhistusta herätti ajatus, että jotkut juovat näitä mehuja ihan oikeasti. Pussin kyljessä oli ohje, lisää vain vesi ja sokeri! Lapset oisivat halunneet maistaa mehuja, mutta jotenkin itseä hirvitti laittaa suuhun moista litkua, enkä tehnyt sitä juotavaksi. (Tosin -90-luvun taitteessa join itse ihan sujuvasti moisia litkuja Amerikan ihmemaassa .) Mutta vanhempien tehtävänähän on suojella lapsia! =)